Kissanristiäiset

Tänään vuoden 2020 viimeisenä päivänä on aika pitää kissanristiäiset. Juhlat ovat hyvin pienimuotoiset, kuten koronan takia kuuluukin. Edellisen pentueen syntymäpäivä viitoitti tämänkin pentueen nimiteemaa. Viimeksi kunnioitettiin sotiemme sankareita ja nyt kunnioitetaan itselleni tärkeitä edesmenneitä sukupolvia. Niitä jotka ovat olleet nuoria sodan aikana. He olivat minulle esikuvia ja läheisiä lapsuuden ja nuoruuden aikana. 

Saanko esitellä, Norolan lapset vahvistettuna kylän legendalla Huu Haa Ompelijalla. Norola on pappani syntymäkoti Sumiaisten Saarikkaan kylällä.

Huu Haa Ompelija

Sinikilpikonna tyttö ilman valkoista päätettiin nimetä Huu Haa Ompelijaksi. Aikoinaan Saarikkaan kylällä on vaikuttanut ompelija, jonka kyläläiset nimittivät Huu Haa ompelijaksi. Hän ompeli kauniita leninkejä, mutta omasi hieman persoonallisia tapoja.... Hänen kerrotaan kierineen kesäöinä alasti niityillä ja tehneen omia taikojaan. Kylällä on edelleen ompelijan mökki, joka näkyy kauniin nuoren koivikon lomitse, kun ajamme mökkitietä kohti Sumiaista.

Myhäilevä Mehtäherra

Cremevalkoinen poika, pentueen ainoa poika sai nimekseen Myhäilevä Mehtäherra. Mehtäherran esikuva on oma pappani. Häntä nimitettiin kylällä Mehtäherraksi, sillä hän toimi metsän ostajana ja ajeli mopollaan ympäri maakuntaa. 

Siro Siskonen

Tämä ihastuttavan värinen sinikonna nimettiin Helsinkiin muttaneen Norolan tyttären mukaan. Hän sai nimekseen Siro Siskonen. Pentueen siroin, kuten esikuvansakin. 

Kujeileva Karjakko

Aikoinaan Ilomäellä toimi karjakko, jolla oli hyvä huumori ja ystävällinen katse. Hän oli aina valmis  lasten kanssa pieneen kujeiluun. Tämä kilppari sai nimekseen Kujeileva Karjakko, hänellä on esikuvansa tavoin lempeä katse.

Kurvikas Kuopus

Norolan pesueen nuorin oli kurvikas, hyvin topakka, nauravainen ja iloinen nainen Meeri nimeltään. Tämä sinikilpikonna tyttö, jolla on eniten valkoista selkäosan väri muistuttaa hyvin paljon mummonsa Humun väritystä sai nimekseen Kurvikas Kuopus. 

Askeleita ulkomaailmaan

Pikkuhiljaa alkaa Kaunokin kauhun päivät. Pentujen silmien auettua alkaa niitä selkeästi ulkomaailma kiinnostamaan. Koko porukka mielellään kärkkyy pentupesän reunalla, mutta ratkaiseva askel astua pesästä alas tuntuu vielä olevan liian suuri astuttavaksi. Ehkä sen askeleen aika on jo huomenna... 

Epäilen, että ensimmäinen joka sen uskaltaa astua on pentueen tumma kilppari. Näin alustavasti ainakin näyttäisi, että tumma tyttö on koko porukan rohkein. Kohta onkin mielenkiintoista aloittaa eri tyyppien luonteen piirteiden kehityksen seuraaminen. Ainahan porukasta löytyy villikko, tuumailija, rämäpää, sylikissa ja monia muita ominaisuuksia mahtuu pieniin kissanpentuihin. 

KILPPARIKIMARA, niin silmiä hivelevät värit

Hyvää joulua!

 Täällä tonttujoukko alkaa olla valmiina viettämään ensimmäistä jouluaan. Silmät ovat aukeamassa juuri sopivasti ennen joulupukin tuloa. Ihana hiljentyä joulun viettoon ja seurata pentujen huimaa kasvua.

Silmien avautumista odotellaan...

Eletään pentujen kanssa niitä aikoja, jolloin hetkenä minä hyvänsä alkavat silmät raottumaan. Silmien auettua alkaa pentujen ilmeet hahmottumaan selvemmin. Kellä ne silmät sitten onkaan vinommassa ja kellä pyöreämmät. Kuka liekkään se pentu. jolle tulee se villi ilme ja kuka on nellekarhun tyyppinen.  

Kunhan aikanaan vielä korvat heräävät henkiin tuosta 'hiirenkorva' asennosta, niin sitten onkin pennuilla omat ilmeensä. Siinnä vaiheessa alkaa varmasti jo luonteetkin hieman erottumaan. Sitten onkin aika alkaa suunnittelemaan kissan ristiäisiä. 

Alla on kuvia tyttöneliköstä. Vielä kantavat nimiä ykkönen, kakkonen ja kolmonen. Tulevat syntymäjärjestyksen mukaan. Ja tumma on tumma. Tähän tapaukseen odotellaan kovasti cremeä ilmaantuvaksi muuallekkin, kun varpaisiin ja rintaan. Tumma on pentu, joka niin ihanasti erottuu tuosta vaaleasta pentukasasta. Oikea katseen vangitsija!

Tuplaantunut paino

 Pentujen kasvuvauhti on ollut huimaa. Joillain tyypeillä alkaa paino olla jo tuplaantunut. Kaunokki on jaksanut viettää aikaa pentupesässä ja maitoa on tullut riittämiin. Pennut ovat kovin tyytyväisiä. Viettävät oikeaa kissalapsen elämää syövät ja nukkuvat.

 Koska pentujen kasvu on niin huimaa epäilen, että piakkoin ollaan muuttopuuhien edessä. Kovin kauan tuo kissaperhe ei enää pikkupesään mahdu. Se onkin sitten jännittävää mikä on emon seuraava asumisjärjestely. Hän ei nimittäin ole ottanut minun ehdotuksia kuuleviin korviinsa, vaan päättänyt tapansa mukaan ihan itse asioistaan.

Pentukopan äärellä voisi viettää kaiken aikansa katsellen pentuja. Tuo ihana kasa pikkukissoja elää koko ajan. Milloin siellä joku haukottelee ja toinen taas vieressä nikottelee. Se on jotain niin ihanaa, mihin ei vaan kyllästy. Alla tunnelmia pentupesän perustorstaista. 

 

12.12.2020 syntymäpäivä

12.12 on ollut aiemminkin tärkeä päivä, sillä se on serkkuni syntymäpäivä. Tänä vuonna se kuitenkin sai aivan uuden merkityksen. Kaunokin ja Sonin pennut syntyivät aamuyöllä 12.12.2020. Yö meni valvoessa kätilön hommia suorittaen, mutta aamulla pesässä odotti viisi toinen toistaan ihanampaa pentua.  

Nuori emo ei oikein meinannut ymmärtää homman jujua. Pyöräytti ensimmäisen pennun keittiön matolle. Putsasin pennun ja annoin sen Kaunolle pesään, jossa hän odotteli kaikessa rauhassa. Hetki meni, kunnes emo tajusi alkaa nuolemaan pentua. Lopun synnytyksen Kaunokki hoiti hienosti itse.

Pesässä meillä on kovin värikäs porukka. Kolme ihanaakin ihanampaa sinikonnaa, joista kolmella on valkoista ja yksi tummenpi tapaus ilman valkoista. Porukassa on yksi cremevalkoinen poika, jolle taisi tulla kova urakka, kun pitää nuo kilpparisiskot saada kuriin. Kilpparithan ovat tunnetusti kovin eläväistä porukkaa

Nyt vaan toivotaan pikkukissoille onnellisia pentupäiviä ja kasvuvoimaa. Ja tietenkin kaikkein tärkeintä on löytää pennuille juuri ne oikeat rakastavat kodit.

Odottavan aika on pitkä...

 

Todellakin, odottavan aika on pitkä. Kaunokin aika kuluu pääsääntöisesti pötkötellessä ja syödessä. Hiekkalaatikolla käydään tarvittaessa, mutta 'pyyhkimiseen' Kaunokki tarvitsee jo apua. Maha häiritsee kaikkia arkisia toimintoja. 

Vatsassa käy kova myllerrys. Useampi pentu siellä asustaa, mutta lukumäärää en osaa veikkailla. Pääasia, että kaikki saataisiin turvallisesti maailmaan ja kasvu etenisi tasaiseen tahtiin. 

Vielä pitäisi muutama päivä odotella. Lauantaina tulee 63 vuorokautta, joten sen jälkeen alkaa kätilöllä jännitys nousta. Nyt vaan peukut ja varpaat pystyyn. Joulukuinen viikonloppu olisi hyvä aika kissanpentujen syntyä.

Itsenäisyyspennut kaksi vuotta. ONNEA!

 Aika kuluu vauhdilla. Kaksi vuotta sitten juuri ennen linnanjuhlien alkua Humu sai suuren urakkansa suoritettua ja pesässä oli viisi ihanaa pentua. Emo oli väsynyt, mutta silmin nähden onnellinen. Sinä vuonna itsenäisyyspäivänä linnanjuhlat oli ihan toissijainen asia. Kaikki huomio ja ihastelu kohdistui pentupesään.

Siitä alkoi ihanan viisikon pentuaika, Aikanaan kaikki pennut saivat mitä ihanimmat kodit, joissa pennuista sai kasvaa täysivaltaisia perheenjäseniä omiin koteihinsa. Sankari jäi Jyväskylään ja häntä oli odottamassa hieno harmaa herra Höbe ja myöhemmin kotiin on muuttanut kiharakarvainen Arri-poika. Lotta ja Lempi pääsivät samaan kotiin ihanan perheen lellikeiksi. Tytöistä tuli pohjoissuomalaisia. Armas suuntasi pääkaupunkiseudulle. Armas kepposteli ensiksi yksikseen, mutta nykyisin hänellä on hieno musta eurooppalaispoika leikkikaverinaan.

Tässä alla kuvakoelmaa pentuajasta, jota on ihanan muistella näin harmaana itsenäisyyspäivän aamuna. ja samalla jo hieman psyykkisesti valmistautua Kaunokin synnytykseen , jonka aika on jo viikon kuulutta. Elämme siis jännittäviä aikoja...