Lähdön haikeutta

 On tullut aika sanoa tälle ihanalle viisikolle haikeat heipat ja toivotta ihania kissan päiviä omiin koteihinsa. Kaikille on mitä ihanimmat kodit tiedossa, joten hyvillä mielin laitan lapset maailmalle.

Tämä viisikko on ollut ihastuttava porukka kauniin värisiä ja hyvin käyttäytyviä kissalapsia. Toivottavasti pitävät kauniit käytöstavat omissa kodeissaankin.

Kujeileva Karjakko aka Molli

Kurvikas Kuopus aka Nuppu

Siro Siskonen aka Nyyti

Huu Haa Ompelija aka Mustikka

Myhäilevä Mehtäherra aka Robin

Siskoset

 Nämä meidän kolme blondia tyttöa ovat oikea kolmen kolpa. Välillä niitä on vaikea erottaa toisistaa, kun nukkuvat kasassa. Ei aina tiedä mistä kukakin pentu alkaa ja mihin loppuu. Tytöt erotaa kyllä kasvoista, sillä jokaisella on oma ja persoonallinen värijakauma. Sinikilpparit valkoisella on ehdottomasti minun suosikki kaikista eurooppalaisen hyväksytyistä väreistä. Joten osaan kyllä todella nauttia tästä tyttötriosta.

Kissanristiäiset

Tänään vuoden 2020 viimeisenä päivänä on aika pitää kissanristiäiset. Juhlat ovat hyvin pienimuotoiset, kuten koronan takia kuuluukin. Edellisen pentueen syntymäpäivä viitoitti tämänkin pentueen nimiteemaa. Viimeksi kunnioitettiin sotiemme sankareita ja nyt kunnioitetaan itselleni tärkeitä edesmenneitä sukupolvia. Niitä jotka ovat olleet nuoria sodan aikana. He olivat minulle esikuvia ja läheisiä lapsuuden ja nuoruuden aikana. 

Saanko esitellä, Norolan lapset vahvistettuna kylän legendalla Huu Haa Ompelijalla. Norola on pappani syntymäkoti Sumiaisten Saarikkaan kylällä.

Huu Haa Ompelija

Sinikilpikonna tyttö ilman valkoista päätettiin nimetä Huu Haa Ompelijaksi. Aikoinaan Saarikkaan kylällä on vaikuttanut ompelija, jonka kyläläiset nimittivät Huu Haa ompelijaksi. Hän ompeli kauniita leninkejä, mutta omasi hieman persoonallisia tapoja.... Hänen kerrotaan kierineen kesäöinä alasti niityillä ja tehneen omia taikojaan. Kylällä on edelleen ompelijan mökki, joka näkyy kauniin nuoren koivikon lomitse, kun ajamme mökkitietä kohti Sumiaista.

Myhäilevä Mehtäherra

Cremevalkoinen poika, pentueen ainoa poika sai nimekseen Myhäilevä Mehtäherra. Mehtäherran esikuva on oma pappani. Häntä nimitettiin kylällä Mehtäherraksi, sillä hän toimi metsän ostajana ja ajeli mopollaan ympäri maakuntaa. 

Siro Siskonen

Tämä ihastuttavan värinen sinikonna nimettiin Helsinkiin muttaneen Norolan tyttären mukaan. Hän sai nimekseen Siro Siskonen. Pentueen siroin, kuten esikuvansakin. 

Kujeileva Karjakko

Aikoinaan Ilomäellä toimi karjakko, jolla oli hyvä huumori ja ystävällinen katse. Hän oli aina valmis  lasten kanssa pieneen kujeiluun. Tämä kilppari sai nimekseen Kujeileva Karjakko, hänellä on esikuvansa tavoin lempeä katse.

Kurvikas Kuopus

Norolan pesueen nuorin oli kurvikas, hyvin topakka, nauravainen ja iloinen nainen Meeri nimeltään. Tämä sinikilpikonna tyttö, jolla on eniten valkoista selkäosan väri muistuttaa hyvin paljon mummonsa Humun väritystä sai nimekseen Kurvikas Kuopus. 

Askeleita ulkomaailmaan

Pikkuhiljaa alkaa Kaunokin kauhun päivät. Pentujen silmien auettua alkaa niitä selkeästi ulkomaailma kiinnostamaan. Koko porukka mielellään kärkkyy pentupesän reunalla, mutta ratkaiseva askel astua pesästä alas tuntuu vielä olevan liian suuri astuttavaksi. Ehkä sen askeleen aika on jo huomenna... 

Epäilen, että ensimmäinen joka sen uskaltaa astua on pentueen tumma kilppari. Näin alustavasti ainakin näyttäisi, että tumma tyttö on koko porukan rohkein. Kohta onkin mielenkiintoista aloittaa eri tyyppien luonteen piirteiden kehityksen seuraaminen. Ainahan porukasta löytyy villikko, tuumailija, rämäpää, sylikissa ja monia muita ominaisuuksia mahtuu pieniin kissanpentuihin. 

KILPPARIKIMARA, niin silmiä hivelevät värit

Hyvää joulua!

 Täällä tonttujoukko alkaa olla valmiina viettämään ensimmäistä jouluaan. Silmät ovat aukeamassa juuri sopivasti ennen joulupukin tuloa. Ihana hiljentyä joulun viettoon ja seurata pentujen huimaa kasvua.

Silmien avautumista odotellaan...

Eletään pentujen kanssa niitä aikoja, jolloin hetkenä minä hyvänsä alkavat silmät raottumaan. Silmien auettua alkaa pentujen ilmeet hahmottumaan selvemmin. Kellä ne silmät sitten onkaan vinommassa ja kellä pyöreämmät. Kuka liekkään se pentu. jolle tulee se villi ilme ja kuka on nellekarhun tyyppinen.  

Kunhan aikanaan vielä korvat heräävät henkiin tuosta 'hiirenkorva' asennosta, niin sitten onkin pennuilla omat ilmeensä. Siinnä vaiheessa alkaa varmasti jo luonteetkin hieman erottumaan. Sitten onkin aika alkaa suunnittelemaan kissan ristiäisiä. 

Alla on kuvia tyttöneliköstä. Vielä kantavat nimiä ykkönen, kakkonen ja kolmonen. Tulevat syntymäjärjestyksen mukaan. Ja tumma on tumma. Tähän tapaukseen odotellaan kovasti cremeä ilmaantuvaksi muuallekkin, kun varpaisiin ja rintaan. Tumma on pentu, joka niin ihanasti erottuu tuosta vaaleasta pentukasasta. Oikea katseen vangitsija!

Tuplaantunut paino

 Pentujen kasvuvauhti on ollut huimaa. Joillain tyypeillä alkaa paino olla jo tuplaantunut. Kaunokki on jaksanut viettää aikaa pentupesässä ja maitoa on tullut riittämiin. Pennut ovat kovin tyytyväisiä. Viettävät oikeaa kissalapsen elämää syövät ja nukkuvat.

 Koska pentujen kasvu on niin huimaa epäilen, että piakkoin ollaan muuttopuuhien edessä. Kovin kauan tuo kissaperhe ei enää pikkupesään mahdu. Se onkin sitten jännittävää mikä on emon seuraava asumisjärjestely. Hän ei nimittäin ole ottanut minun ehdotuksia kuuleviin korviinsa, vaan päättänyt tapansa mukaan ihan itse asioistaan.

Pentukopan äärellä voisi viettää kaiken aikansa katsellen pentuja. Tuo ihana kasa pikkukissoja elää koko ajan. Milloin siellä joku haukottelee ja toinen taas vieressä nikottelee. Se on jotain niin ihanaa, mihin ei vaan kyllästy. Alla tunnelmia pentupesän perustorstaista.