Onnekasta vuotta 2019

Päätettiin ottaa pentueesta hienoja kuvia, kun päivällä oli häivähdys luonnon valoa. No senhän saattaa arvata kuinka siinä sitten kävi. Hyvinhän sitä pystyy viittä pentua hallitsemaan. 

Valokuvausassistenttinä toimi siskon tyttö, joka on uudenvuoden vierailulla luonamme. Pennut päättivät, että kameraan ei katsota, eikä ainakaan yhtä aikaa. Painiminen näytti voittavan poseeraamisen. Loppujen lopuksi Humukin tuli jo tarkistamaan tilannetta ja päätti ruokkia lapsensa keskellä meidän valokuvausstudiota. 

Tässä tunnelmia Lyydian uudesta vuodesta. Kuvien myötä haluan toivottaa kaikille oikein onnellista vuotta 2019! Olkoon vuotenne yhtä vauhdikas, kun Lotan pään liike ensimmäisessä kuvassa ja yhtä aurinkoinen, kun Kaunokkiin osuva talviaurinko!

Pienet seikkailijat

Reviiri alkaa pennuilla pikkuhiljaa laajenemaa. Rohkeimmat uskaltautuvat jo hieman jaloittelemaan pesän ulkopuolelle. Humu seuraa lapsiaan silmä kovana. Kutsuu ja komentaa tarpeen niin vaatiessa. Kuitenkin vielä tuttu ja turvallinen pesä on kaikkein paras paikka. Sinne viisikko kokoontuu nukkumaan ja ruokailemaan hyvin nopeasti, kun ovat ensiksi hieman tutustuneet ympäristöönsä. Huomenna on taas pidemmän retken aika.

Yllä olevassa kuvassa Lannistumaton Lotta näyttää sisaruksilleen esimerkkiä mitä on olla joukon pienin ja lannistumaton, jolla on seikkailijan luonne.

Sinivalkoinen Sankari hieman miettiliäänä pesän suulla... Uskaltaisiko vai ei...

Alimmassa kuvassa cremeä poikaa Urheaa Armasta taitaa hieman nolottaa, kun himmailee pesän peränurkassa siskonsa vieressä.

Kolme viikkoa mittarissa

Ikää kolme viikkoa ja jalat alkavat pikkuhiljaa löytymään. Rohkeimmat pennut ovat jo käyneet hieman jaloittelemassa pesän ulkopuolella. Toki kaikesta turvallisinta on edelleen olla tutussa ja turvallisessa pesässä emon ja sisarusten seurassa. Humu on hyvin rento ja onnellinen emo.

Tänään kävi pentuja ihastelemassa mukavia lapsia, joilla taisi olla kissaihmisen geenit, sillä niin hienosti osasivat pentujen kanssa olla. Näillä lapsilla on myös niin ihanat vanhemmat, että taitaa pari meidän pennuista saada muutaa heidän luokseen rakastetuiksi lemmikeiksi. Huomenna pennut saavat vielä nämä huippuhoitajat vieraakseen.

Pennut alkavat selvästi enemmän liikkumaan ja samalla kisailemaan enemmän keskenään. Yllä olevassa kuvassa pentueen pienin, mutta ketterin Lannistumaton Lotta näyttää kieltä veljelleen. 

Alakuvassa Leiskuva Lempi näyttää miltä näyttää super söpö kansalliskissa. 

Kansalliskissojen tonttujoukko

Lyydian tonttujoukko toivottaa kaikille rentouttavaa joulun aikaa. Nämä tonttu Torviset, vai pitäisikö sanoa Lyydiat ovat ihan paras joululahja ikinä!

 

Kissanristiäiset

Pentujen nimet ovat pyörineet päässäni yötä päivää... Olen miettinyt erilaisia adjektiiveja, jotka kuuvaavat suomalaista sitkeää kansaa, joka taisteli aikanaan itsenäisyydestämme. Adjektiivien kaveriksi olen yhdistänyt sanan, joka kuvaa jollain tavalla, joko itsenäisyyden sankareita, tai omia isovanhempiani. Siis sopiva sekoitus itsenäisyyttä, kansalliskissaa ja omia sukujuuriani.

Tämä kyseinen teema sopii mainiosti juuri Lyydian kasvatukseen, sillä onhan kasvattajanimeni mummoni toinen nimi. Kasvattajanimeni on hyväksytti FIFE:ssä marraskuussa 2005. Kyseisen vuoden kesänä oli hyvästellyt mummoni, joten Lyydian oli helppo valinta kissalan nimeksi.

Toinen asia, mikä yhdistää Lyydiaa, itsenäistä suomea ja omaa sukuani on pentueen emon nimi Humutyttö. Isopappani oli aikoinaan jo hieman dementoituneena nimittänyt omaa lapsenlastaan Humutytöksi. Siitä on jäänyt sukuuni pieni legendan poikanen elämään, jota kerrotaan aina sopivassa tilanteessa. Yksi tällainen tilanne sattui osumaan sinikilpparin kohdalle, kun pentu Kehräämöstä muutti Jyväskylään. Olihan Humu oman pentueensa villikko, joka karkaili jo pienenä isojen kissojen puolelle. Näin meillä asuu ihan oma Humutyttö, joka kylläkin on mitä kiltein ja viehättävin kissaneito.

Pentueen pojat olen nimennyt ajatellen pappojani, jotka olivat molemmat sodan käyneitä urheita sankareita. Toisen heistä opin tuntemaan, mutta valitettavasti toista pappaani en koskaan nähnyt, sillä hän jäi rintamalle.

Niinpä cremestä pojasta tulee URHEA ARMAS, pappani toisen nimen mukaan. Toinen poika on itseoikeutettu SINIVALKOINEN SANKARI. 

Isomman cremevalkoisen tytön nimeä jouduin pyörittelemään mielessäni kauiten. Ajatuksia oli monia, mutta sitten ajatuksiini tuli peltotyöt ja naisten koruton ja vaatimaton elämä, johon kuitenkin mahtui paljon kaunistaja uskoa paremmasta. Koska tyttönenkin on kaunis, kuin kukkanen, niin päädyin hyvin luonnonläheiseen nimeen. Neiti on KOREILEMATON KAUNOKKI, kuten ruispellossa kasvava ruiskaunokki on.

Tämä viehättävä sinikilpparityttö on sen suurempia selittelyjä LEISKUVA LEMPI. 

Pentueen pienin tyttö on sitkeä, ja ilmeeltään totinen tyttö. Pentu kasvaa ja voimistuu, vaikka toiset onkin paljon isompia, mutta ei tämä tyttö jää muiden jalkoihin. Neiti on saanut nimekseen LANNISTUMATON LOTTA. Lannistumattomia ja sitkeitä lotat ovat aikanaan olleet, kun ovat toimineet rintamalla tai kotirintamalla. Molemmat mummoni ovat toimineet lottina kotirintamalla.

Emon vapaa lauantai

Tänään päätti Soma antaa emolle hieman laatuaikaa ja otti hoitovastuun pennuista. Liekkö katsellut nuoren äidin lommoposkia ja pönköttäviä lonkkaluita ja päättänyt ottaa hoitovastuun hetkeksi. Joulumieli valtaa hieman itsepäisemmänkin kissan. Humutytön on lämmin makoilla pesän perällä ja keräillä voimia tuleviin joulukiireisiin.

Eilinen päivä oli merkittävä Sinivalkoisen Sankarin kohdalla, sillä pentua kävi viehättävä perhe katsomassa. Perheellä sykkii sydän kissoille, joten yhteinen sävel löytyi helposti. Pentu hurmasi perheen ja hän muuttaa aikanaan ihana ison harmaan kissaherran kaveriksi. Ja tietysti mikä parasta Sinivalkoinen jää Jyväskylään. Sankari on alla olevassa kuvassa Soman edessä.

Pentujen tyytyväisestä ilmeestä päätellen Soma on oiva hoitotäti. Otteet Somalla on hieman rajummat mitä emolla, mutta eipä sekään tunnu pentuja haittaavan. Puhtaiden pentujen onkin hyvä harrastaa hieman pentumaista sosiaalista toimintaa. Siihenhän kuuluu kunnon painit ja hieman päälle söpöstelyä. Sellainen on kissanpennun lauantai.

Ikää kaksi viikkoa

Ikää kaksi viikkoa ja melkoiset bileet käynnissä, kuten kuvista näkyy. 
Tonttumaisen punaisella alustalla nähdään kynnet ja kieli esillä. Silmät ovat  sirrillään ja tasapainokin hieman epävakaa. Täällä ilta jatkuu juhlatunnelmissa. 

Pentujen maailma avautuu

Pentujen maailma alkaa avautumaan. Toisilla yksi silmä kerrallaan, joillakin vain pienen pienillä kurkistusaukoilla ja herra cremellä on jo silmät aivan auki. Pikkuhiljaa pienet pötkylät alkavat näyttämään kissoilta. Kunhan vielä korvat ilmestyisi, niin olisi kasassa melkoisen mukavat pikkukissat. 

Humutytöllä riittää hommia viiden lapsen hoidossa. Pissatushommia ja ruokintaa saa käydä pentupesässä hoitamassa alvariinsa. Siinä ei nuorellle äidille jää paljoa omaa aikaa. Hoitotäti Somaa ei ole tänään apuna näkynyt. Liekkö ottanut omaa lomaa, vai onkohan peräti pekkaspäivä.

Pentupesän rauha

Meillä poltellaan kynttilöitä ja nautitaan rauhallisesta adventin ajasta. Pentupesässä vallitsee harmonia. Saattaahan olla, että muutaman viikon päästä ei voi ajatellakkaan kynttilöitä, kun pennut saavat jalat alleen. Huusholli muuttuu viiden riiviö kiitoradaksi. 

Pentupesän rauha on suorastaan hypnotisoivaa katseltavaa. Kaikki sävyt sointuvat toisiinsa ja pentujen liikkeet ovat hyvin hillittyjä ja rauhallisia. Välillä kuuluu pientä kehräystä, mutta muuten kaikki on hyvin äänetöntä, kuten tämän päivän vieras totesi. Kaikki tämä on todellista sielun hoitoa näin kiireeseen joulun alusaikaan. Sohvaltamme on suora näköyhteys pentupesään. Vietän nylkyisin kaiken ajan sohvalla istumiseen neule kädessä. Kohta on villatakki valmistunut tässä pentujen ihailun lomassa.

Tässä parin kuvan verran sitä ihanaa rauhaa ja hermoniaa mitä pesä meille on tarjoillut jo reilun viikon ajan. 

Hoitotäti

Tänään uskaltautui kotikissamme Soma menemään ensimmäistä kertaa pentupesään. Humu on kovin kilttiemo, sillä hyväksyi Soman hoitotädiksi muitta mutkitta. Isoimmalla poikapennulla on hieman jo silmät auki, Pikkuhiljaa pentujen maailma alkaa avartumaan, kun näkevät minkälaiseen huusholliin ovat putkahtaneet keskelle jouluhulinoita. 

Mielenkiinnolla odotan pentujen silmien avautumista, sillä ne todellakin antavat suuresti ilmettä noihin mögertäviin pötkylöihin, joita nuo ihanuudet vielä ovat. 

Hieman varovaisesti Soma aluksi peruutti pentupesään. Ilme on hieman hämmentynyt ja vaivaantunut. Ei oikein tyttö tiedä kuinka tässä kuuluisi olla.

Hieman myöhemmin hoitotädillä olikin jo vauhti päällä ja kilpparitytön pissatus kävi kuin vanhalta tekijältä.

Pentueen herttaiset siniset. Sisko ja veli. Sinikilppari on supersöpö, koska tuo naaman värijakauma on niin kiva. Tästä tytöstä erityisen rakkaan minulle tekee  meidän yhteiset ensimmäiset minuutit. Olen niin onnellinen, että onnistuin saaman tytön virkoamaan ja saan seurata sen kasvua ja kehitystä.

Sinivalkoinen on taas hyvin miehekäs tapaus. Näkee heti, että on selvää kolliainesta. Sinivalkolisella on pentueen kovin ääni ja se myös käyttää sitä.

Sisko ja sen veli

Pennut täyttivät tänään kuusi vuorokautta. Elo jatkuu samaan vanhaan malliin. Humu on huolehtiva emo. Pennut ryömii pentupesässä ja maito maistuu. 

Äsken pentupesän reunalla oli niin houkuttava asetelma, että oli pakko tarttua kameraan. Pentueen isoin ja pienin siinä niin somasti vierekkäin. Ei varmasti jää kenellekkään epäselväksi kumpi on kollin alku ja kumpi siro neitonen. Nämä on niin kermaa, niin kermaa.

Humu on nostanut tassut pystyy antautumisen merkiksi. Paras vaan kääntää vatsa ylöspäin ja syöttää lapsia. Suurperheestä huolehtiminen on rankkaa työtä.