sunnuntai 23. joulukuuta 2018

Kissanristiäiset

Pentujen nimet ovat pyörineet päässäni yötä päivää... Olen miettinyt erilaisia adjektiiveja, jotka kuuvaavat suomalaista sitkeää kansaa, joka taisteli aikanaan itsenäisyydestämme. Adjektiivien kaveriksi olen yhdistänyt sanan, joka kuvaa jollain tavalla, joko itsenäisyyden sankareita, tai omia isovanhempiani. Siis sopiva sekoitus itsenäisyyttä, kansalliskissaa ja omia sukujuuriani.

Tämä kyseinen teema sopii mainiosti juuri Lyydian kasvatukseen, sillä onhan kasvattajanimeni mummoni toinen nimi. Kasvattajanimeni on hyväksytti FIFE:ssä marraskuussa 2005. Kyseisen vuoden kesänä oli hyvästellyt mummoni, joten Lyydian oli helppo valinta kissalan nimeksi.

Toinen asia, mikä yhdistää Lyydiaa, itsenäistä suomea ja omaa sukuani on pentueen emon nimi Humutyttö. Isopappani oli aikoinaan jo hieman dementoituneena nimittänyt omaa lapsenlastaan Humutytöksi. Siitä on jäänyt sukuuni pieni legendan poikanen elämään, jota kerrotaan aina sopivassa tilanteessa. Yksi tällainen tilanne sattui osumaan sinikilpparin kohdalle, kun pentu Kehräämöstä muutti Jyväskylään. Olihan Humu oman pentueensa villikko, joka karkaili jo pienenä isojen kissojen puolelle. Näin meillä asuu ihan oma Humutyttö, joka kylläkin on mitä kiltein ja viehättävin kissaneito.






Pentueen pojat olen nimennyt ajatellen pappojani, jotka olivat molemmat sodan käyneitä urheita sankareita. Toisen heistä opin tuntemaan, mutta valitettavasti toista pappaani en koskaan nähnyt, sillä hän jäi rintamalle.

Niinpä cremestä pojasta tulee URHEA ARMAS, pappani toisen nimen mukaan. Toinen poika on itseoikeutettu SINIVALKOINEN SANKARI. 



Isomman cremevalkoisen tytön nimeä jouduin pyörittelemään mielessäni kauiten. Ajatuksia oli monia, mutta sitten ajatuksiini tuli peltotyöt ja naisten koruton ja vaatimaton elämä, johon kuitenkin mahtui paljon kaunistaja uskoa paremmasta. Koska tyttönenkin on kaunis, kuin kukkanen, niin päädyin hyvin luonnonläheiseen nimeen. Neiti on KOREILEMATON KAUNOKKI, kuten ruispellossa kasvava ruiskaunokki on.



Tämä viehättävä sinikilpparityttö on sen suurempia selittelyjä LEISKUVA LEMPI. 



Pentueen pienin tyttö on sitkeä, ja ilmeeltään totinen tyttö. Pentu kasvaa ja voimistuu, vaikka toiset onkin paljon isompia, mutta ei tämä tyttö jää muiden jalkoihin. Neiti on saanut nimekseen LANNISTUMATON LOTTA. Lannistumattomia ja sitkeitä lotat ovat aikanaan olleet, kun ovat toimineet rintamalla tai kotirintamalla. Molemmat mummoni ovat toimineet lottina kotirintamalla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti