Ensimmäinen ulkoilu

Kevätauringon houkuttelemana Kaunokki sai tänään kunnian käydä tutustumassa parvekkeeseen. Aikuiset kissat siellä ovatkin jo aikaansa viettäneet pitkin kevättalvea, mutta Kaunokin kohdalla ollaan odoteltu aurinkoa ja plussakelejä.

Aluksi oli hyvä tutustua ihan maan tasalta tähän ihmeelliseen paikkaan, jossa kuului uusia ja pelottavia ääniä. Hetken päästä nuori neiti oli tottunut tuulen huminaan ja lasten leikin ääniin ja oli valmis seuraavalle tasolle. Ja mitä ihmettä, sieltähän aukeni ihan uusi ja ihmeellinen maailma, jota ollaankin sitten seurattu koko iltapäivä, Ihanaa, että on kevät!

Koulutusviikonloppu

Viikonloppu on sujunut lemmikkimessujen ja kissanäyttelyn merkeissä. Molemmat päivät messuilla antoi innokkaalle kissanhoitajallemme hyviä ideoita kissojen koulutuksesta. Toiminnan tyttönä piti tietenkin heti laittaa toimeksi... Eihän siinä auttanut, kun tätin kaivaa kuvettaan ja pian oli hankittuna naksutinta, lyhyttä huiskalelua ja kissan herkkuja ainakin kolmea sorttia.

Meillä on nyt  opeteltu positiivistä vahvistamista ja sen merkitystä kissan koulutukseen. Mukavaa on ollut ja kissat ovat hyvin tyytyväisiä, sillä herkkuja on ollut tarjolla runsain mitoin. Emäntäkin on ollut hyvin tyytyväinen viikonloppuun, sillä olen kokenut hyvin paljon positiivisia kohtaamisia kissanäyttelyssä. Ihana oli taas pitkästä aikaa tavata kissaihmisiä oikein runsain mitoin.

Kissanhoitaja on lähtenyt kotiin valmistautumaan kouluviikkoon ja kenties siinä sivussa löytää taas hyviä kissan koulutusvinkkejä. Kissat ovat hyvin rentoja ja väsyneitä. Kenties sulattelevat oppimiaan uusia taitoja.

Kaunokki ottaa rennosti, mutta Soman tarkka katse on suunnattu kohti parveketta. Josko pääsisi vähän haistelemaan kevättä.

Hiljaista

Kaunokin ilme yllä olevassa kuvassa kertoo hyvin meidän tämän hetken fiilikset. Toisaalta iloisen riehakkaat, kun kaikki Lyydian pennut ovat kotiutuneet hyvin uusiin koteihinsa, mutta toisaalta hämmästyneet ja haikeat. Miten voikaan kotona olla hiljaista. Ei kuulu viisiikon tassujen töminää, kun juoksivat peräkkäin ja jahtasivat toisiaan.

Vaikka luopuminen oli vaikeaa, niin pian se muuttui haikeudesta sarastavaksi toiveekkuudeksi ja sitten iloksi siitä, että kyllä ne pärjää ja ovat rohkeita pikkukissoja uusissa kodeissaan. On ollut ihana saa viestejä pennuista. Lotta ja Lempi odottavat poikia koulusta ja leikkivät perheen pikkutyttöjen kanssa palloilla. Poikammme Espossa on kova leikkimään ja kömpinyt omistajansa viereen nukkumaan. Ja Sankari on päässyt kissoille tarkoitetuissa rattaissa kissakaverinsa kanssa ulkoilemaan. Tämmöisiä viestejä on ihana saada. Kiitos kaikille viestien lähettäjille!

Ja sitten tämä kotiin jäänyt vahvistus Koreilematon Kaunokki. Pentu, jolla on kovin persoonalliset tavat. Suosikkipaikka nukkua on lattiamopin päällä ja hiekkalaatikossa hengailu on myös hänen vahvuuksiaan. Jännityksellä odotan millainen kissa tästä neidosta vielä kuoriutuukaan...

Tässä kuvia Kaunokin mukavasta nassusta, jota koristaa tuo hauska kauneuspilkku nenän varressa, vai pitäisikö puhua kauneusläiskästä.

Aurinkokuningas Urhea Armas

Tänään oli aika saatella Aurinkokuninkaamme Urhea Armas pusujen kera kohti Espoota ja uuden kodin mukanaan tuomia seikkailuja. Poika pääsee ihastuttamaan arkea kotiin, jossa saa varmasti huomiota ja rakkautta osakseen. Armas, tuo ihana kehräävä pikkupoika tottelee tästä eteenpäin nimeä Nemo.

Kaikkkea kaunista toivon tämän pojan matkan varrelle. Armas on ollut se pentu, johon moni kyläilijä on ihastunut. Armas on mielellään tuijotellut vieraita silmiin kauniilla isoilla silmillään. 

Poika kovasti muuttunut 13 viikossa. Ja kuinkavan iso mahtaakaan olla seuraavan kolmentoista viikon jälkeen...

Tämä nuoriherra on ollut koko ajan pienoismalli isästään. Hänesta kasvaa varmasti isänsä kaksoisolento. Tässä kuvia tuosta viehättävästä ja ystävällisestä isäkissasta Lumihelmen Jokapojasta alias Simbasta. Simba on kuvatta syysauringossa ja poikansa taasen on kuvattu keväisessä auringonpaisteessa.

Tytöt matkalla pohjoiseen

Tänään on päivä, jolloin viisikon tytöistä Lempi ja Lotta matkaavat omaan kotiinsa Kempeleeseen. Mukavaa, että tytöt pääsevät samaaan kotiin ja saavat keksiä kepposia yhdessä. Sanonta "kaksin aina kaunihimpi" pätee hyvin tässäkin asiassa.

Tytöillä on kotiutumisessaan tukenaan ihana perhe. Pikkutytöt, jotka osaavat hienosti leikittää huiskalla pentuja ja herkkunappien antaminenkin onnistui jo hienosti. Puhumattakaan perheen nuorista miehistä, joilla on tietoa ja taitoa kissojen hoidosta yllin kylllin. Oli niin ihana kuulla, kun toinen pojista totesi, että tämä on hänen paras hiihtoloma ikinä! Tiedän, että näitä tyttöjä on odotettu niin paljon, joten se tekee luopumisen kasvattajalle aina pikkuisen helpommaksi.

Lyydian Leiskuva Lempi, Lempityttöni, kuten häntä aina nimitän on mitä hurmaavin villikko. Lempi on ollut aina valmiina pieneen huiskaleikkiin. Ulkonäoltään minun silmään täydellinen sinikonna, Ehdottomasti tyttöpennuista villein ja rohkein tapaus. Pentu, joka sai minut aina hyvälle tuulelle, kun näin hänen hauskan naamansa. Liekkki otsassa ja creme nenu.

Lannistumaton Lotta, tuo herttaisimmista herttaisin tyttö. Lotta on käynyt iltaisin nuolemassa kasvoja ja muutenkin Lotta on se pentu, joka aina on halunnut olla lähellä ihmistä. Lotalle on ollut hyvin helppo menettää sydämmensä. Lotan värijakauma ei ole täydellinen, koska maalari ei muistanut maalata tytölle valkoista ihan tarpeeksi, mutta sehän ei tee tytöstä yhtään sen vähempiarvoista. Lotta korvaa ihanalla herkällä luonteellaan kaikki puuttuvat valkoiset moneeen kertaan.

Maaliskuun ensimmäinen ja kevätaurinko

ihana kevätpäivä, Lyydian viisikko pääsi vauhtiin, kun aurinko paistoi ja jopa lämmitti ikkunan läpi. Hiihtokisojen seurauksen lomassa tapahtui kaiken laista. Lempi tutki maltillisesti leluja purkin läpi, mutta Armas halusi tutkia hieman tarkempaan purkkia ja sieltähän se tatti löytyi. 

Kaneli näytti pennuille kuka määrää tässä taloudessa. Kyllä siinä oli pentujen vaan alistuttava, kun tuon ilmeen lisäksi tuli myös hieman äänimerkkiäkin hyvin burmamaiseen tyyliin. Ja taisi siinä tassukin heilahtaa.

Illan suussa kävi vieraita Kempeleestä. Toivat meille kantokopan ja vilttejä hieman hajustumaan. Se tietää sitä, että Lotan ja Lempin on pian aika muuttaa pohjoiseen... Ei hätää tytöillä on monta innokasta hoitajaa uudessa kodissaan. Lähestyvän luovutuksen takia tänään etsin kameran linssin läpi Lottaa ja Lempiä. Ja tytöthän kyllä osasivat söpöillä.