Kissojen lauantai

Kukin viettää lauantaita tavallaan. Myös kissat. Soma herätti meidät aamulla raapimalla vaatekaapin ovea. Täten hän aina aamuisin ilmoittaa nälästä, johon hän on aivan nääntymäisillään. Soman vyötärön ympäryksestä näkee, että hän on kyllä ruokakin jossain välissä saanut. Kissa on tuhti, jonka dietit ovat epäonnistuneet toinen toisensa jälkeen....

Ruokailun jälkeen olikin sitten täydellä vatsalla hyvä siirtyä parvekkeelle nauttiman ensilumesta. Soma nauttii suunnattomasti ulkoilusta, vaikka olisi hieman talvisempikin keli.

Nämä nuoremmat neidit sitten ovatkin enemmäin sisähommien perään. Tänään oli vuorossa kasvien hoitoa. Toki Kaunokki olisi kyllä mielellään mennyt ulkoilemaan Soman kanssa, mutta tuo kasvavan vatsan kanssa olen vähän säännöstellyt Kaunon ulkoiluja. Humu on niin kylmäverinen, että hän ei parvekkeella viihdy kylmemmillä keleillä. Lähinnä ravaa ulos ja sisälle. Minä toimin siinä välissä portsarina. Tuleepahan taukoliikuntaa, kun joutuu nousemaan sohvalta.

Kaksi ihmettä! Kaunokki poseeraa ja minun orgidea alkaa kukkimaan

Pentuja!

 Ilokseni olen huomannut Koreilemattoman Kaunokin vatsan seudun pyöristyneen lupaavasti. Joten tällä hetkellä näyttää, että toiset Lyydian pennut näkisivät päivän valon joulukuun puolessa välissä. 

Pennuista poikien värit ovat joko creme ilman valkoista, tai valkoisen kanssa. neitosista on odotettavissa sinikonnia, valkoisella tai ilman. 

Pentueen isänä on komea sininen herrakissa Kissakallion Sheldon, jota Soniksi kutsutaan. Soni on komea raaminen lempeä ja ystävällinen poika. Juuri sopiva sulhanen meidän Kaunokille. Kaunokki on sellainen jokapaikan höylä, jolla tuntuu virtaa riittävän päivän kaikkiin toimintoihin. Tietyissä tilanteissa Kaunosta löytyy myös ripaus hyvin itsetietoista prinsessaa. Iltaisin Kauno tulee ihmisen viereen ja nauttii siinä elostaan.

Tässä linkki pentujen sukutauluun.

sukutaulu 

Aurinkoinen marraskuun päivä

 Marraskuun hellepäivä. Kaunokkia ja Humua kiinnostaa talitintit, jotka istuvat parvekkeen verkossa ja ikäänkuin näyttävät kieltä kissoille, jotka katselevat tinttejä lasin läpi. Tämä on mitä parasta kissojen aktivointia. Ei tarvitse laserleluja tai muita härpäkkeitä aktivoimaan sisäkissoja.

Harvoin saa nauttia tämmöisistä marraskuun auringon paisteista ja mikä parasta lämpöäkin on, joten kissat viihtyvät vielä parvekkeella. Tinttejä on tosin turvallisempi katsella lasin läpi ja naksutella kuten suuremmatkin saalistajat tekevät. 

Aikansa sitä jaksaa luonnon omaa aktivointia, mutta sitten on turvallista kääntää katseet kuvaajan heiluttamaan huiskaan. Tämä on sitä kaupunkikissan turvallista metsästystä.