Kaunokin ilme yllä olevassa kuvassa kertoo hyvin meidän tämän hetken fiilikset. Toisaalta iloisen riehakkaat, kun kaikki Lyydian pennut ovat kotiutuneet hyvin uusiin koteihinsa, mutta toisaalta hämmästyneet ja haikeat. Miten voikaan kotona olla hiljaista. Ei kuulu viisiikon tassujen töminää, kun juoksivat peräkkäin ja jahtasivat toisiaan.
Vaikka luopuminen oli vaikeaa, niin pian se muuttui haikeudesta sarastavaksi toiveekkuudeksi ja sitten iloksi siitä, että kyllä ne pärjää ja ovat rohkeita pikkukissoja uusissa kodeissaan. On ollut ihana saa viestejä pennuista. Lotta ja Lempi odottavat poikia koulusta ja leikkivät perheen pikkutyttöjen kanssa palloilla. Poikammme Espossa on kova leikkimään ja kömpinyt omistajansa viereen nukkumaan. Ja Sankari on päässyt kissoille tarkoitetuissa rattaissa kissakaverinsa kanssa ulkoilemaan. Tämmöisiä viestejä on ihana saada. Kiitos kaikille viestien lähettäjille!
Ja sitten tämä kotiin jäänyt vahvistus Koreilematon Kaunokki. Pentu, jolla on kovin persoonalliset tavat. Suosikkipaikka nukkua on lattiamopin päällä ja hiekkalaatikossa hengailu on myös hänen vahvuuksiaan. Jännityksellä odotan millainen kissa tästä neidosta vielä kuoriutuukaan...
Tässä kuvia Kaunokin mukavasta nassusta, jota koristaa tuo hauska kauneuspilkku nenän varressa, vai pitäisikö puhua kauneusläiskästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti